Signe

"Soininen on erikoistunut kirjoittamaan romaaneja oikeista ihmisistä, suomalaisista taitelijoista, uranuurtajanaisista: taidemaalari Ellen Thesleffistä, arkkitehti Wivi Lönnistä, kirjailija Maila Pylkkösestä ja nyt valokuvaajasta. Laji ei ole helppo. On tunnettava tosiasiat ja perehdyttävä lähteisiin, mutta lopulta kuviteltava lähes kaikki voidakseen kirjoittaa romaanin. Mielestäni Soininen onnistuu."

"Pidin Signe-kirjassa siitä, että se loi kokonaisen näkymän päähenkilönsä ajan- ja elämänpiiriin, kertoi ne asiat, joita voimme tietää ja lavensi kuvaa ajan henkilöillä, fiktiivisillä ajatuksilla, tunteilla ja herkullisilla sattumuksilla."

"Soinisen romaani kertoo valokuvaajan elämäntarinan, ei jolkottaen syntymästä kuolemaan vaan poimien muistoja sieltä täältä."

"Onpa haikeankaunis tarina! Haaveiden toteuttaminen vaati tiettyjä uhrauksia, tuohon aikaan se oli naisella joko työ tai perhe, ei molempia. Ja valokuvaajan työssäkin palkkio pienempi kuin miehillä. Tässä tarinassa Signellä on ystäviä, todellisuudessa emme tiedä kuinka hyvin hän tunsi kyseiset henkilöt. Mutta siinä kuvaan astuu taiteellinen vapaus; kun faktatietoa ei ole, kirjailijalla on paljon mahdollisuuksia. Soininen käyttää omat mahdollisuutensa hyvin. Kirjan kieli on kaunista, mutta ei koukeroista ja kikkailevaa. Lauseet ovat selkeitä ja kirkkaita, samalla tunteita täynnä. Signe Branderin nimi on monelle tuttu, mutta hänen elämästään tietää harvempi. Lähdekirjallisuus keskittyy paljolti valokuvaamiseen, ei niinkään hänen yksityiselämäänsä. Soininen tarjoaakin todellisuuden kehyksissä yhden mahdollisen Brander-maailman, tuokiokuvia pitkän elämän varrelta. Tämäkin kuuluu kirjoihin, jotka todennäköisesti hankin omaan hyllyyn ja luen vuosien saatossa useamman kerran."

"Soinisen kieli on runollista ja kuvaukset kylläisiä, olipa kohteena sitten Signe itse, muut ihmiset, luonto tai kaupunkimaisemat. (…) Minusta on mukavaa katsella vanhoja valokuvia ja miettiä, millaisia niissä esiintyvät henkilöt ovat olleet, mitä he ovat tehneet, ajatelleet ja haaveilleet elämänsä aikana. Samaa tekee Soininen toistuvasti kirjassaan: synnyttää kuvien avulla fiktiivistä maailmaa, tapahtumia ja dialogia."

"Moni on nähnyt valokuvaaja Signe Branderin ottamia kuvia 1900-luvun alusta, mutta hänen omasta elämästään ja ajatuksistaan ei tiedetä paljonkaan. (...) Kirjassa Signe elää viimeisiä päiviään jatkosodan aikana evakuointisairaalan sängyssä. Siinä hän käy läpi elämäänsä, muistelee ottamiaan kuvia ja kohtaamiaan ihmisiä. Soininen täyttää kuvittelemalla ne aukot, joita ei tiedetä. Kirja on yhtä aikaa haikean kaunis ja kiinnostavaa ajankuvaa."

"Tartuin Pirkko Soinisen elämäkertaromaaniin Signe, koska pidin kovasti hänen aikaisemmista romaaneistaan Kipulintu ja Ellen, joissa kirjailija on onnistunut tavoittamaan kohteidensa tunne-elämää ja tajuntaa fiktion keinoin. Täytyy vielä tutustua Valosta rakentuvat huoneet – kirjaan, joka kertoo Wivi Lönnistä, Suomen ensimmäisestä naisarkkitehdista. Ei ole varmaan sattumaa, että Pirkko Soininen on ottanut aiheikseen suomalaisia naisia, taidemaalarin, kirjailijan ja nyt valokuvaaja Signe Branderin ja nostanut heidät ansaitsemaansa arvoon ja tehnyt tunnetuksi."

"Osin historiallisessa, osin kuvitteellisessa teoksessa eletään 1940-lukua ja jatkosodan aikaa. Signe makaa sairaalassa tietäen pian kuolevansa. Hän käy läpi elämäänsä ja Suomen historian kuohuja muistelemalla ottamiaan kuvia, jotka teksti piirtää näkyviin."

" Elämäkertaromaani valokuvaaja Signe Branderista on täynnä kauniita lauseita, alusta alkaen: ”Leipä, jumalan. Sota, ihmisten.” Ne vaativat pysähtymistä. Lukeminen hidastuu luonnostaan, se tuntuu hyvältä. (…) Tuntui etuoikeudelta saada kulkea mukana Signen muistoissa."

"Tämä kirja oli oikea toiveiden täyttymys, sillä olen aina ihaillut Signe Branderin kuvia, käynyt näyttelyissä ja törmännyt niihin useissa teoksissa. Nyt Pirkko Soininen on kirjoittanut Signestä kirjan. Se on kuitenkin elämäkertaromaani, koska Signestä ei ole niin paljon tietoa, että hänestä voisi ihan oikean elämäkerran kirjoittaa. On kuitenkin mahtavaa, että juuri Pirkko Soininen on tarttunut aiheeseen ja tuonut kunniaa Signelle, joka oli niin upea kuvaaja."

"Teos rakentuu kiinnostavasti vastakohtien ympärille: valokuvassa ovat läsnä hetki ja iäisyys, ihmisten elämät ovat samankaltaisia ja ainutkertaisia, valokuvassa kohtaavat menneisyys ja tulevaisuus, kuvan onnistumisen kannalta tärkeimmät elementit ovat valo ja pimeys, muotokuva kertoo totuuden ja valehtelee. (...) Romaani keskittyy voimakkaasti Branderin uraan, valokuvaukseen ja Helsinkiin. Rajaus on onnistunut, sillä voimakkaimmillaan Signe onkin valokuvaukseen liittyvissä kohtauksissa ja pohdinnoissa."

"Soinisen romaani on viipyilevä pysähdys viimeisiä hetkiään elävän, poikkeuksellisen naisen vierellä. Kieli on eleetöntä, muttatäynnä kunnioitusta – ja ehkä jopa jonkinlaista kiintymystä romaanin kohdetta kohtaan. Soininen osaa hommansa ja taitaa historiallisen miljöön kuvailun, onhan hän kirjoittanut aiemmin kolme elämäkertaromaania historian vahvoista naishahmoista."

"Pirkko Soininen tarjoaa sekä historiaa että nautintoa."

"Soinisen romaani kertoo valokuvaajan elämäntarinan, ei jolkottaen syntymästä kuolemaan vaan poimien muistoja sieltä täältä."