Toivo

Paavin muistelmat ovat täynnä viisautta ja lempeää huumoria. Teos kertoo paavin elämäntarinan mutta on ennen kaikkea hänen testamenttinsa tulevillekin sukupolville.

Tämä kirja on ensimmäinen omaelämäkerta, jonka kukaan paavi on koskaan kirjoittanut. Paavi Franciscus oli tehnyt kirjaa useiden vuosien ajan ja suunnitteli, että se julkaistaisiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Maailman epävakaa tilanne sai hänet julkaisemaan sen kuitenkin jo eläessään.

Franciscus kuvaa avoimesti vaikeita hetkiä paaviutensa aikana. Hän ottaa rohkeasti kantaa aikamme suurimpiin ongelmiin: sodan ja rauhan kysymyksiin, pakolaisuuteen, ympäristökriisiin, sosiaalisiin ongelmiin, naisten asemaan, seksuaalisuuteen, tekniseen kehitykseen sekä kirkon ja uskonnon tulevaisuuteen.

”Elämäkerta ei ole yksityistä tekstiä vaan pikemminkin kuin matkareppu, eivätkä muistot ole ainoastaan asioita, jotka ovat jääneet mieleemme, vaan kaikkea ympärillämme kokemaamme. Ne eivät puhu vain menneestä vaan myös tulevasta. Tuntuu kuin jokin kuuluisi eiliseen, mutta se onkin osa huomista. Kaikki syntyy kukkiakseen ikuisessa keväässä. Kaiken jälkeen voimme vain sanoa:Ei ollut mitään, missä Sinä et olisi ollut mukana.”