Main kamalan kipeä käsi

Mai leikkii yksisarvista päiväkodin pihassa, kun tyhmä jäinen lätäkkö kaataa hänet kumoon. Voi ei, Main käsi menee poikki! Lastensairaalassa Main kättä kiskotaan joka suuntaan ja aikuiset sen kuin juttelevat Main pään yläpuolella. Mutta mistä nuo kaikki yksisarviset ilmestyivät?

Maihin sattuu ja hänen ihanat yksisarvissaappaansa otettiin pois, missä ne ovat? Lääkärit ja hoitajat Main ympärillä alkavat muuttua yksisarvisiksi eikä kukaan kuuntele Maita. Onneksi kiva sateenkaarihiuksinen lääkäri ymmärtää täsmälleen, mitä Mai tarkoittaa. Kauniin sininen kipsi on uskomattoman hieno, ja saappaatkin pääsevät takaisin jalkaan. Sen jälkeen kipsattu käsi paranee kuin itsestään. Tarvitaan vain ripaus taikaa.

Ihastuttavan Mai-kuvakirjasarjan toinen osa on aivan yhtä samastuttava kuin edellinenkin. Main kamalan tyhmästä päivästä (2023) sanottiin mm. näin:

Sanna Sofia Vuoren kirjoittama Main kamalan tyhmä päivä on arkinen kuvakirja, joka eläytyy taitavasti lapsen näkökulmaan ja tuo aitoudella ja lämmöllä esiin pieniä murheita ja arkipäivän vastuksia, joista joskus voi kasvaa tiikereitä. Kirja sopii erityisen hyvin piristämään lapsiperheen marraskuista päivää, mutta annettavaa sillä on kaikenikäisille. Nadja Sarellin värikäs ja monimuotoinen kuvitus yhdistää harmonisesti mielikuvituksekkaan tunnekuvauksen ja lempeän arkisuuden.(Kirjasampo/Sini Helminen)

Kirja on malliesimerkki kuvakirjasta, joka on itsessään tunnetaitokirja. Kuvituksesta lapsi lukee Main tunteita, peilaa niitä omiinsa ja saa sanoja omien ajatustensa sanoittamiseen. Aikuinen lukee tarinaa omista lähtökohdistaan, mutta kirja tarjoaa molempia ilahduttavan kuvataide-elämyksen.(Kastehelmi Turunen/@turusenkassu)