Äidinrakkaus

Nuoren parin tarina sitoo sisällissodan aikaiset tapahtumat nykypäivään. Samalla romaani esittää tärkeän kysymyksen: kuinka mones sukupolvi kärsii sadan vuoden takaisen sodan jäljistä?

Vuosi 1918. Tummapiirteinen nainen itkee polvillaan loskassa. Kaiken rakkaansa menettäneenä hän vetää ilmaa keuhkoihinsa ja kiroaa kokonaisen suvun.

”Kirouksella oli nimi: Äidinrakkaus. Se sai kostamaan lapsensa puolesta vielä yli sadankin vuoden päästä. Se pelotteli ja pilkkasi. Se teki hulluksi tai ajoi kuolemaan.”

Kolmekymppiset Lasse ja Erin muuttavat yhteiseen kotiin Erinin kotipaikkakunnalle ollakseen lähellä tämän isovanhempia. On tullut aika perustaa perhe, mutta asiat eivät suju toivotusti. Kun Lasse alkaa jututtaa paikallisia ja tutkia Erinin suvun vanhoja tavaroita ja tarinaa, aukeaa yhteys suvun historiaan ja sisällissodan aikaisiin haavoihin. Ovatko vuoden 1918 tapahtumat edelleen läsnä? Onko niillä roolinsa myös Lassen ja Erinin tarinassa?

Äidinrakkaus on vetävästi kirjoitettu romaani ja Haajalta askel uuteen suuntaan, kun sisällissodan kauhujen rinnalle nousee yhtä tärkeänä 2020-luvun kotiseudun arjen ja ihmisten kuvaus.