Samaelin kirja

"Kieli on lyhytvirkkeistä, ajoittain aukkoista ja arvoituksellista. Aistimusvoimaisena se välittää todelliset ja kuvitellut näkymät, erityisesti valon vaihtelut. Hylkeet haukahtelevat ja vikisevät. Kipu ja kylmä tuntuvat tuskallisin vivahtein. Lukija kavahtaa hylkeiden veren löyhkää."

”Hautala taitaa kovaonnisen pyyntiretken väkivallan uhkaa tihkuvan tunnelmanluonnin ja revontulten valaiseman pakkasluonnon kuvauksen. Tärkeintä on kuitenkin päähenkilön sisäinen kehitys.”

"Samaelin kirja pursuaa kiintoisia henkilöhahmoja, vivahteikkaita vuoropuheluja ja yllätyksellisiä tapahtumasarjoja. Hautalan luontokuvaus on aistikasta ja värikylläistä, olkoonkin, että pääosa teoksesta ollaan onnettomalla venematkalla jäiden ja tuulenpyörteiden ympäröimänä."

"Tarinan ympäristön ja ihmisten kuvaus on nautittavaa. Hautala maalaa valkoisuuden ja pimeän eri asteet, autiuden muuttuvaisuuden ja hahmojen ulkonäön tavalla, joka ei aivan tarkenna kohteeseensa. Siitä pidän."

"Jäällä eteneminen ja hylkeiden jahtaaminen vie lukijan komeaan erätarinaan. Jaksot ovat tehokkaita. Henkilöiden nälkä ja kylmyys, paskaisuus, hengityksen löyhkä, epätoivo ja pohjaton uupumus on kuvailtu taitavasti."

"Hautala on ennenkin juurruttanut tarinoihinsa myös uskomusten ja kulttuurihistorian pimeyttä, mutta niihin(kin) Samaelin kirja tuo hänen ensimmäisenä historiallisena romaaninaan uusia sävyjä."

"Marko Hautala juurruttaa jälleen tarkkanäköisesti tarinansa paikallismaastoon ja -vesistöön, rakentaen sillan todellisten, läheisten tapahtumapaikkojen ja arkitodellisuuden lumeen rikkovien tapahtumien välille. Perämeri petollisine jäineen on erinomaisen kolkko ja hyytävä ympäristö Samaelin kirjalle."