Jerusalem

Jerusalem vie lukijan jatkosodan erämaahan, jossa apostoleiksi kutsuttu kaukopartio jahtaa näkymätöntä vihollista. Pakkasen, nälän ja syyllisyyden puristuksessa miehet näkevät toisissaan sekä veljeyden että petoksen.

Päähenkilö J. selviää hengissä, mutta kotiin palaaminen osoittautuu omaksi rintamakseen: lapsi on vieraantunut, vaimo rakastaa jo toista, ja 1950-luvun Helsinki nielee miehen, joka ei löydä paikkaansa rauhan ajasta. Kun J. saa kutsun Etelä-Amerikkaan, Jerusalemiksi kutsuttuun kristilliseen yhteisöön, alkaa matka kohti uskoa ja syyllisyyttä, joista ei pääse irti edes valtameren takana.

”Katolla nukkui enkeleitä, niitä oli yhdeksän. Ne olivat kuin polvistuneita patsaita, sinisiä ja eteerisiä. Niillä oli useita eriparisia siipiä. Niiden silmäluomet olivat kuin himmenevän valon suljettua kajastusta, liekin lepatusta kämmenen sisällä, ja niiden sormet liikkuivat kuin kutovan ihmisen sormet.”

Jerusalem on tiheätunnelmainen ja syvä teos sodasta ja rauhasta, uskosta ja ihmisarvosta – ja siitä, mitä jää jäljelle, kun pelastus alkaa muistuttaa ansaa.