Keisarinvihreä

Kaisla on tienristeyksessä. Tätinsä yllättäen menehdyttyä hän päättää muuttaa tädin vanhaan mutta idylliseen taloon pienelle paikkakunnalle ja jättää taakseen ongelmallisen parisuhteen ja kuormittavan työnsä. Ensin kaikki tuntuu menevän hyvin. Uusi työ kotihoidossa ja uinuva kylä erikoisine hahmoineen alkavat muotoutua arjeksi. Jokin kuitenkin hiertää, eikä menneisyyden painolasti tunnu jättävän Kaislaa rauhaan: Miksi äiti ei pelastautunut kohtalokkaassa auto-onnettomuudessa vuosikymmeniä sitten? Miksi Kaislalle läheiseksi muodostunut täti muutti aikoinaan maalle – ja miksi Kaislan on välillä niin vaikea hengittää?

Joku vaikuttaa seuraavan Kaislaa niin työpaikalla kuin kotona, ja kylän raukean pinnan alla kytee jotain, mistä hän ei saa otetta. Hiljalleen menneisyyden hämärät säikeet alkavat avautua kuin kuviot Kaarinin talon vanhoissa tapeteissa. Eija Laineen esikoisdekkari on vahvasti psykologinen ja jännitteinen kudelma. Kirjan kieli on rikasta ja kerronta omaleimaista. Teos esittelee kiinnostavan ja uudenlaisen dekkarisankarittaren, rohkean naisen, joka traumoineen ja sosiaalisine rajoitteineen tarjoaa vaihtelua perinteisten rikosromaanien kentällä.