Kaksi romaania

Arto Paasilinnalla on takuuvarma taito löytää synkistäkin aiheista huumoria. Nyt yhteisniteenä julkaistavat Suloinen myrkynkeittäjä (1988) ja Hurmaava joukkoitsemurha (1990) ovat tästä erinomaisia esimerkkejä.

Suloisessa myrkynkeittäjässä hurja juonenpunoja Paasilinna on parhaassa vauhdissaan.

Kun lempeä tuuli puhaltaa pihamaalla ja juhannusruusu on nupuillaan, kaiken pitäisi olla hyvin. Hauraan oloinen vanha rouva Linnea Ravaska on kuitenkin levoton: on eläkkeen maksupäivä. Niin pihamaan rauha pian rikkoutuukin, sillä sinne saapuu Linnean kasvattipoika, Kauko Nyyssönen.

Ystävien pakottama Kauko vaatii Linneaa tekemään testamentin, jossa Kauko on edunsaaja. Peloissaan Linnea allekirjoittaa sen ja tuntee, ettei enää ole turvassa. Hän pakenee torpastaan, mutta lupaa itselleen, että vielä ei ole päätetty, kenen tässä käy huonosti.

Hurmaavassa joukkoitsemurhassa Paasilinna käsittelee suomalaisten synkkää ongelmaa, itsemurhia, humoristin otteella mutta elämää arvostaen. Romaanin alussa maailman murjoma Onni Rellonen ottaa revolverinsa ja lähtee sopivan syrjäiselle ladolle. Siellä on kuitenkin jo everstipukuinen mies vetämässä itseään hirteen. Rellonen ryntää hätiin, ja pian miehet ystävystyvät. He alkavat yhdessä miettiä, miten voitaisiin koota kaikki onnettomat yhteen. Yhteinen terapeutti, kimpassa annetut jälkisäädökset ja monistetut jäähyväiskirjeet sekä paljousalennukset kuolinilmoituksista olisivat käteviä etuja. Lisäksi miehet miettivät, että onnettomia naisiakin voitaisiin saada mukaan, eivätkä kaikki ole varmasti hullumman näköisiä. Niin he panevat toimeksi ja laativat lehti-ilmoituksen, johon saapuu kahmaloittain vastauksia. Joukkoitsemurhan suunnittelu voi alkaa.

Suloinen myrkynkeittäjä ilmestyi alun perin 1988 ja Hurmaava joukkoitsemurha 1990.