Suojatti

Niin kiinnostava ja mukaansa tempaava romaani. Niin kiinnostava ympäristö romaanille. Kirjaa en olisi malttanut laskea käsistäni ja oikein odotan seuraavaa osaa. Hetkeen en ole näin erilaista ja kiinnostavaa kirjaa lukenut. Suosittelen.

Helene Gullbergin Suojatti on kuin huolellisesti rakennettu palapeli, jossa jokainen pala paljastaa uuden puolen ihmisyydestä. Se ei tyydy pintaan, vaan sukeltaa syvälle, ja juuri siksi se jää mieleen.

Tarina kulkee kahdessa aikatasossa, mutta ei koskaan eksy. Menneisyyden tapahtumat eivät ole pelkkää taustakohinaa, ne ovat kuin varjoja, jotka venyvät nykyhetkeen. Gullberg rakentaa jännitettä taitavasti, ja jokainen käänne tuntuu ansaitulta. Salaisuudet eivät ole vain juonenkikkoja, vaan ne paljastavat jotain olennaista hahmoista, ja ehkä myös lukijasta.

Suojatti onnistuu siinä, missä moni jännäri kompuroi: sen henkilöhahmot ovat uskottavia, moniulotteisia ja ennen kaikkea samaistuttavia. Heidän taustatarinansa eivät ole pelkkää rekvisiittaa, vaan ne selittävät valintoja, pelkoja ja ristiriitoja. Gullberg ei tarjoa sankareita tai konnia, hän tarjoaa ihmisiä. Ja juuri siksi he jäävät mieleen.

Kun viimeinen sivu kääntyy, ei tule helpotuksen huokaus, tulee kaipuu. Gullberg ei sulje kaikkea, vaan jättää tilaa ajatuksille, tulkinnoille ja toiveelle jatkosta. Tämä ei ole kertakäyttöinen jännäri, tämä on alku jollekin suuremmalle.

Suojatti on rikosromaani, joka ei pelaa pelkillä juonenkäänteillä. Se rakentaa kokonaisen maailman, jossa jokainen hahmo, muisto ja valinta tuntuu merkitykselliseltä. Jos etsit kirjaa, joka jää mieleen, ei vain tarinansa vaan tunnelmansa vuoksi, tämä on se.