Poltetun miehen tytär

Manga on nuori nainen Hyväniemestä. Hän on perheestä, jossa on osattu tehdä taikoja - käyttää parantavia yrttejä ja maagisia riimuja. Lapsia on maailmaan autettu, sairauksia hoidettu ja kalaonnea avitettu.

Kertomuksen alussa Manga kulkee pitkin vaikeakulkuista ylänköä, hän suoraan sanoen pakenee syytöksiä, joita kyläläiset ovat hänen päälleen syytäneet. Hän on noidan tytär ja noita varmaan itsekin. Ehkä hänetkin pitäisi viedä roviolle. 1600-luku oli monipuolisesti synkkää aikaa Euroopassa. Noitavainoja oli yleisesti ja varsin usein noituudesta syyttäminen oli seurausta naapureiden välisestä kaunasta ja kateudesta. Tapio Koivukari perustaa mestarillisen romaaninsa islantilaiseen tositapaukseen, mikä tuo kertomukseen suomalaisille lukijoille pienen eksoottisen vivahteen, vaikka luterilaisessa maailmassa liikutaankin. Toki Tanskan eikä Ruotsin kuninkaan alamaisuudessa. Samalla ollaan hyvin tutussa miljöössä: karussa, vähäväkisessä maakunnassa, jossa naapureiden kyräily ja erilaisuuden huono sietäminen muodostavat kanssakäynnin perustan. Jos silmätikuksi joutuu, on hengenlähtö lähellä. Ja vaikka laki antaa periaatteessa turvaa, on heikomman oikeuden puolustaminen useimmille liian uskaliasta. Lukija seuraa Mangan pakoa ja myöhempiä vaiheita, mutta ensin kerrotaan tapahtumista, jotka ovat tilanteeseen johtaneet. Niiden hyytävä logiikka on nykypäivää, vaikka asiat ja ihmiset ovat toiset. Ei ennen kaikki ollut paremmin, ihmiset olivat aivan yhtä hulluja kuin tänäänkin.