Nimeni on Selma

Natsivallan alla eläneen juutalaisnaisen tie johti vastarintaliikkeeseen ja lopulta keskitysleireille. Nyt 75 vuotta sodan päättymisen jälkeen hän kertoo pelastumisestaan, johon vaadittiin rohkeutta, kekseliäisyyttä ja välillä myös puhdasta onnea.

Kun toinen maailmansota syttyi, hän oli 17-vuotias. Pian hänen juutalaisuudestaan, jolla ei siihen asti ollut ollut Alankomaissa merkitystä, tuli elämän ja kuoleman kysymys.

Onnistuttuaan välttämään työleirin, jolle hänet oli määrätty vuonna 1942, nuori nainen liittyi vastarintaliikkeeseen. Hän väärensi ja kuljetti asiakirjoja ympäri Alankomaita salanimellä Margareta van der Kuit. ”Marga” pystyi pitkään pakenemaan natseja, kunnes heinäkuussa 1944 hänet annettiin ilmi ja vietiin Vughtin keskitysleirin kautta Saksaan Ravensbrückiin. Toisin kuin vanhempansa ja sisarensa Clara, hän selvisi leirien kauhuista hengissä.

Missään vaiheessa kukaan ei tiennyt, että hän on juutalainen, saati hänen oikeaa nimeään. Vasta sodan jälkeen hän uskalsi sanoa sen ääneen: nimeni on Selma.