carmen

”olen elävä taideteos. se tappaa minut. ellei joku ala pian maksaa minulle, en selviä. en ole hyväntekeväisyysjärjestö.”

Päähenkilö carmen saa maanisen psykoosin kourissa ajatuksen: hänen on päästävä museoon, ei katsojaksi vaan katsottavaksi. Taiteilijaresidenssissä carmen kirjoittaa kirjeen kansainvälisen taidekentän keskeisille instituutioille ja sanelee ehtonsa. Siitä alkaa sukellus carmenin tajuntaan, ihmisten välisiin suhteisiin ja taideinstituutioiden rakenteisiin. Baltzarin vikuroiva, uuskerronnallinen ilmaisu haastaa suomenkielistä romaanitraditiota ja tulkitsee Carmen-hahmon myyttiä uudessa valossa.