Moni vanhempi voi olla jopa pienoisen identiteettikriisin edessä, jos on itse kasvanut kirja kädessä ja toinen kuulokkeissa, mutta jälkikasvu käyttää kirjoja sisustuselementteinä tai enintään rakennuspalikoina. Mutta miten saada lapsi lukemaan, jos kiinnostus lopahtaa jo muutamaan lauseeseen, jos kirja edes suostutaan avaamaan? Kyselimme WSOY:n lasten- ja nuortenkirjojen parissa työskenteleviltä parhaat vinkit.
Ja hei, lukeminen ei ole vain identiteettijuttu, vaan se kasvattaa tutkitusti lapsen sanavaraston kokoa. Sen lisäksi lukeminen kehittää empatian kykyä, parantaa keskittymiskykyä sekä rauhoittaa lasta. Kirjat voivat myös toimia vertaistukena esimerkiksi surun hetkellä tai suuren elämänmuutoksen keskellä. Lisäksi fiktion lukeminen tukee faktojen ymmärtämistä.
Nappaa talteen kustantamon ammattilaisten vinkit, miten saada lapsi lukemaan
Liisa Aalto, viestintäpäällikkö: ”Lue vaikka vain kaksi sivua.”
”Aina lauantaina ja sunnuntaina meillä on rauhallinen lukutunti (tai puolikas), jolloin kaikki ovat hiljaa. Jos tähän tarvitsee houkutella lasta, kirjan kaveriksi saa extrakarkkia! Lukemalla voi myös ostaa itselleen lisää valveillaoloaikaa iltaisin. Aikuisen on tärkeä tarjota erilaisia, lapsen osaamistasoon sopivia kirjoja. Niitä voi levitellä tyrkylle eri puolelle taloa – vaikka vessaankin! Tärkeää on, että itsekin lukee näyttäen lapselle mallia. Kaikki lukeminen on aina plussaa.”
Essi Kytöhonka, vastaava kustannustoimittaja: ”Marssi kirjakauppaan tai kirjastoon yhdessä lapsen kanssa.”
”Suomessa julkaistaan jatkuvasti todella korkeatasoista uutta lastenkirjallisuutta. Vanhempien kannattaa tutustua tarjontaan lukemalla esimerkiksi blogiarvosteluja. Lapsesta voisi olla hauskaa, jos hän saisi valita kirjakaupasta itse jonkun mieluisan kirjan. Monella vanhemmalla on kiusaus suositella omia lapsuuden suosikkejaan ja niillekin on paikkansa varsinkin, jos lapsi jo pitää lukemisesta ja lukee paljon. Ehkä silti juuri tämän päivän lapsille suunnatut uudemmat kirjat ovat niitä, joilla lukuhimo parhaiten herätellään.”
Ulla Huopaniemi-Siren, kustannuspäällikkö: ”Kaikki keinot ovat sallittuja!”
”Omassa perheessäni lukujumia on selätetty ja tarinoiden taikapiiriin on houkuteltu esimerkiksi lukemalla yhdessä, vierekkäin, mutta omia kirjoja. Hauskaa on myös ollut lukea ääneen vähän isommallekin lapselle, kunhan on sovittu, että hän saa jatkaa lukemista omin päin – kirjaa on jatkettu sitten lapsen tahdissa. Myös vuorottelu kirjan lukemisen ja äänikirjan kuuntelemisen välillä on innostanut eteenpäin.
Ystäväperheissä on saanut peliaikaa lukemalla, mikä on ollutkin tehokasta. Meillä kotona on saanut luvan pelata jotain tiettyä peliä, kun on lukenut sovitun määrän kirjoja – se voikin sitten olla pidempi prosessi. Kaikki keinot sodassa, rakkaudessa ja tarinoiden pariin kannustamisessa ovat siis sallittuja: älä epäröi lahjoa, kiristää tai anella!”
Päivi Kaataja, kustannuspäällikkö: “Toisinaan lukuinto löytyy vasta, kun kohdalle osuu Se Oikea Kirja.”
"Omaa lukutasoa ja genreä voi joutua hieman etsimään. Kaikkien ei suinkaan tarvitse innostua esimerkiksi Harry Pottereista. Monisataasivuinen fantasiapläjäys saattaa olla ylivoimainen, jos lukeminen on vielä hidasta tai jos sattuu tykkäämään vaikkapa heppakirjoista.
Eräs kirjoja kaihtava lapsi innostui lukemaan, kun sai käsiinsä kunnon kauhutarinoita. Tässä kyseisessä kirjassa oli sitä jotakin: se oli pikkaisen kielletty, houkutteleva ja kaikin puolin katu-uskottava. Lapsi, jota kiinnostaa Stranger Things tai aasialainen populaarikulttuuri, ei siis välttämättä löydä kaikupohjaa klassikoista.
Tietokirjat voivat olla hyvä väylä päästä kiinni kirjoihin: kirjan saa selätettyä, kun aihe on tarpeeksi kiinnostava. Innostavia lasten- ja nuorten tietokirjoja alkaa olla yhä enemmän – muiden muassa WSOY:n Tietopalat-sarja, josta löytyy luettavaa pupuista ja jyrsijöistä aina robotteihin ja avaruuteen asti.”
Yksi kirjamuoto on lastenkirjoissa ylitse muiden. Arvaatko mikä?
Ulkopuolinen, kaikkitietävä kertojahahmo tai omistajiensa ajatuksia arvaileva lemmikki. Lastenkirjoissa voi törmätä monenlaiseen kerrontaan, mutta jostakin syystä minä-muotoinen kerronta vetoaa varsinkin alakouluikäisiin. Erityisen kiehtovilta tuntuvat päiväkirja-muotoiset kirjat, joiden parista löytää niitäkin lapsia, jotka ovat aiemmin luulleet, etteivät pidä lukemisesta. Mutta miksi juuri päiväkirjat kiinnostavat lapsia muita kerrontoja enemmän? WSOY:n lasten- ja nuortenkirjojen kustantaja Paula Halkolalla on teoria: ”Epäilen, että päiväkirjan kuvitus rytmittää kerrontaa sopivasti, ihan konkreettisesti siis helpottaa lukemista. Kuvan tulkitseminen on tuttua ja tukee lukukokemusta.”
Kuvitus auttaa myös toisella tavalla, sillä se selventää tekstiä ja avaa etenevää tarinaa. ”Runsaan kuvituksen myötä tarinamaailmat aukenevat helpommin eri tasoisille lukijoille ja suosittujen sarjojen lukijoiden ikäskaala saattaakin varioida aina 7-vuotiaasta yläasteikäiseen.” Esimerkkejä päiväkirja-muotoisista kirjoista ovat vaikkapa Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat ja Rachel Renée Russellin Nolo elämäni -kirjasarja sekä juuri startannut LOKI: pahisjumalan päiväkirja -sarja Louie Stowellilta. ”Nämä kirjasarjat sijoittuvat lapsille tuttuun koulumaailmaan ja tarjoavat helposti lähestyttävän tavan käsitellä omasta elämästä tuttuja ilmiöitä” Paula suosittelee.
