Penni Pähkinäsydän. Tarinoita Tuulenpesän metsästä

Ennen kuin siipensä menettäneen Pennin seikkailu jatkuu, hän saa käsiinsä äitinsä kirjoittaman salaperäisen muistikirjan. Se tempaa hänet lapsuutensa tapahtumiin, jotka tuovat lohtua, jännitystä ja iloa yksinäiseen talveen.

Penni Pähkinäsydän rakastaa kirjoja, ja jokainen lukematon tarina kutkuttaa hänen vilkasta mielikuvitustaan. Kaikkein eniten maailmassa häntä kiehtoo Annelie Elemiina Äkkivuoren teos ”Tarinoita Tuulenpesän metsästä”, jota on pidetty visusti hänen ulottumattomissaan.

Kun äiti lähtee matkoille, Penni ei voi vastustaa kiusausta vaan avaa natisevat kannet ja alkaa ahmia elämänsä kauneimpia ja kauheimpia muistoja. Niihin liittyvät niin Pennin lapsuuden rakkaat viholliset Yrmylä ja Kotkale kuin viisas lelutoukka Rousku ja surullisen haalistunut peilipeikko, joka vain kaipasi piristystä. Kirjan sivuille on kerätty muistoja myös Pennin parhaista ystävistä. Mitä tapahtui, kun rouva Kuutamon leninki alkoi kummitella Viliinalle, ja miten kummassa Liana sai ympäripuhuttua äitinsä hankkimaan heille peräti kahdeksan nukkalukkia?

Jokainen tarina avartaa uteliaan keijun sydäntä ja valmistaa häntä tuleviin koitoksiin, juuri niin kuin äiti on toivonutkin…

”Penni Pähkinäsydän luki tietokirjojen lisäksi romaaneja, novelleja ja piirroskuvallisia tarinoita. Hän osasi ulkoa kaikki lukemansa runot ja esitti niitä vanhemmilleen ennen nukkumaanmenoa. Hän lauloi oppimiaan lauluja sukujuhlissa, vaikka hänen äänensä oli raastavan rupinen ja epävireinen. Penni oli myös itse hyvä tarinankertoja, sillä hän jätti kaikki tylsät, haukotusten täyttämät kohdat kokonaan pois. Eniten Penni kuitenkin rakasti kuulla vanhempiensa ja heidän ystäviensä edesottamuksista, ja kiinnostavin kirja koko maailmassa oli Annelien pöytälaatikossa…”