Toisinpäin

Uudessa kirjassaan Veitola vastaa niin ystävien kuin vihamiestensä kysymyksiin, ja avaa niiden pohjalta ajatuksiaan elämästä.

Mua sanotaan haastattelijaksi, joka kysyy ne kysymykset, joita muut eivät kehtaa kysyä. Osan mielestä mä vain kaivelen toisten törkyjä. Se on hassua.

Mähän oon toimittaja, ja toimittajan tärkein tehtävä on kysyminen. Enkä mä kysele ainoastaan töissä, vaan muutenkin elämässä. Ihmiset kiinnostaa mua. Se, mitä ne ajattelee. Miksi ne on sellaisia kuin ne on.

Nyt mä funtsin, että vois olla reilua kääntää asetelma hetkeksi toisin päin. Tää kirja syntyi kysymyksistä, joita kuka tahansa sai mulle esittää, ja mun vastauksista niihin.

Mun mielestä mitä vaan voi, saa ja pitää kysyä. Tyhmiä tai vääriä kysymyksiä ei ole. Oon yrittänyt vastata hankalimpiinkin kysymyksiin niin rehellisesti kuin vain osaan, sillä viisaudella ja kokemuksella, mikä mulla tässä vaiheessa elämääni on.

Helppoa tää ei ollut. Mutta miksi mä olisin päästänyt itseni helpolla, kun en päästä muitakaan?