Italialainen peli - Haastattelussa Vera Vala

Vera Vala (s. 1976) on Milanossa asuva suomalainen kirjailija. Hänen uusin jännitysromaaninsa Italialainen peli ilmestyi elokuussa 2022. Hän opiskelee psykologiaa, ja on aiemmin opiskellut kieliä ja kirjallisuutta Helsingissä ja Roomassa. Vala on asunut vuoden myös Seychelleillä lentokapteenipuolison työn takia. Perheessä on yläkouluikäinen tytär. Valan äiti on kirjailija, kirjastonhoitaja Marja -Leena Mäkelä. 

Vera Vala © Mikko Rasila

Teksti: Virpi Salmi Kuva: Mikko Rasila 

Vera Vala on asunut 25 vuotta Italiassa ja kirjoittaa sinne sijoittuvia jännitysromaaneja, mutta miettii yhä enemmän Suomea. 

Valan kissa maukuu kuuluvasti etäyhteyden päässä Valan Milanon kodissa. ”Tämä on sellainen kissa, että se pitää peitellä päiväunille tai muuten nukkuminen ei onnistu. Minulla on ollut viisi kissaa lapsuudenkodissa Seinäjoella eikä yksikään ollut tällainen.” Edelliset viikot ovat olleet kiireisiä ilman vaativaa kissaakin. Vala on viimeistellyt psykologian kandidaatin tutkielmaansa milanolaiseen yliopistoon ja aloittanut elokuussa ilmestyvän jännitysromaaninsa Italialainen peli (WSOY) oikolukemisen.  

Tänä vuonna tulee kymmenen vuotta Valan ensimmäisestä julkaistusta romaanista. Valan kirjat tunnetaan etenkin herkullisesta kielestä ja italialaisista miljöistä, jotka ovat jotain aivan muuta kuin pohjoisen pimeänloskaiset maisemat. 

Italialainen peli on järjestyksessä yhdeksäs Valan romaani. Hän esittelee siinä uuden päähenkilön Salla Kotkan, vastavalmistuneen oikeuspsykologin, joka ryhtyy profiloimaan murhaajia puolustusasianajajan apulaisena. Myös aiempien romaanien päähenkilö Arianna De Bellis vilahtaa romaanissa. Uuden päähenkilön kehittelylle oli kaksi syytä. ”Sallalla on enemmän siteitä Suomeen. Ariannasta ei oikeastaan enää huomannut, että hän on alun perin asunut Suomessa. Kun olen nyt itse asunut 25 vuotta Italiassa, huomaan, että kotimaa on alkanut houkuttaa yhä enemmän.” 

Italialaisessa pelissä on mukana Valan kahden kotimaan vertailua. Vala muutti parikymppisenä Roomaan ja on sen jälkeen asunut sekä kaupungin ytimessä että Rooman maaseudulla, sittemmin myös Torinossa ja nyt Milanon seudulla. Suomeen verrattuna 60 miljoonan asukkaan Italia on hyvin erilainen ja hyvin hajanainen maa, josta on Valan mukaan oikeastaan vaikea edes puhua yhtenä paikkana. ”Kirjailijalle tämä maa on tietysti loputon runsaudensarvi. Erot eivät ole suuria pelkästään etelän ja pohjoisen välillä vaan jo Roomassa on ihan erilaista kuin sitä ympäröivässä Lazion maakunnassa.” 

Milanossa Valaa viehättää moni asia. Hän pääsee metrolla yliopistolle, kulttuuritarjonta on loputonta, tytär voi harrastaa aivan mitä vain ja asiat pääasiassa hoituvat niin kuin on sovittu. ”Roomassa meidän piti soittaa asentajan äidille, että lopultakin saimme luvatun nettiyhteyden asennettua.”  

Kotipaikat merkitsevät ja määrittelevät italialaista monessa sukupolvessa. Voi asua Milanossa ja käyttäytyä kaupungille tyypillisen töykeän bisnesihmisen tavoin, mutta olla sielultaan napolilainen, jos isovanhemmat olivat sieltä kotoisin. Italialaiseen soppaan sopinee hyvin Valakin, joka puhuu Rooman murretta ja lukee kaiken kaunokirjallisuuden suomeksi – myös Elena Ferranten maailmankuulun Napoli-sarjan. ”Suomen kieli on työkaluni, jota haluan ylläpitää.”  

Toinen syy uuteen päähenkilöön oli se, että edellinen päähenkilö Arianna tuli kirjailijalle itselleen liian tutuksi. ”Perheessämme vitsaillaan, että Ariannalle pitää kattaa paikka ruokapöytään. Hahmosta tuntui loppuvan kaikki yllätyksellisyys.” Valan tapana on laatia henkilöilleen pitkä ja kokonainen henkilöhistoria, joka paljastuu kirjoissa pikkuhiljaa. Kaikkea kehittelemäänsä hän ei edes kirjoita. Salla Kotkasta hän on suunnitellut neljän kirjan mittaista tarinaa.  

Valan päähenkilöt ovat naisia, ja kirjoissa nousevat esiin myös erot Suomen ja Italian tasa-arvotilanteessa. Vala arvioi, että Italiassa ollaan paljon Suomea jäljessä monessa asiassa. Naisia esineellistetään ja käsitys perheväkivallasta on maissa hyvin erilainen. Kun meillä ajatellaan, että ihmisellä on oikeus täydelliseen koskemattomuuteen, joissakin Italian osissa läpsäisyä ei pidetä väkivaltana ollenkaan. ”Ei ole niin pitkää aikaa siitä, kun täällä oli vielä voimassa lainsäädäntö, jonka mukaan neitsyen raiskauksesta selvisi ilman tuomiota, jos raiskaaja meni raiskatun kanssa naimisiin.”  

Ruumis pusikossa

Italialainen peli

Italialainen peli alkaa hieman kliseisen kuuloisella kohtauksella, jossa lenkkeilijänainen löytää pusikosta naisen ruumiin. ”Päädyin leikittelemään dekkarikliseellä, koska törmäsin itse ruumiiseen kesken aamulenkin ennen kuin karabinieerit olivat ehtineet eristää paikan. Tapahtuman muokkaaminen kaunokirjalliseen muotoon oli tietynlaista kirjallisuusterapiaa, joka auttoi käsittelemään traumaattista kokemusta. Monien lukijoiden tavoin olin itsekin ajatellut, että ruumiin löytäminen olisi jännittävää, mutta todellisuudessa se oli hyvin ahdistavaa.”  

Hän kävi myöhemmin vielä perheensä kanssa kävelyllä samassa paikassa, jonne oli tuotu kukkia ja kynttilöitä. Se tuntui hyvältä. Italiassa tapahtuu niin paljon, ettei ruumiita tosiaan tarvitsisi edes keksiä, Vala sanoo. Toista oli hänen lapsuudessaan Seinäjoella, jossa ei tuntunut tapahtuvan mitään. Hän luki teini-ikäisenä Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin (1993) ja päätti, että aikuisena hänkin kirjoittaa jotakin yhtä jännittävää – ja keksi itselleen kirjailijanimen, joka on kulkenut mukana siitä asti.  

Ensimmäisen romaanin ilmestyessä Vala oli 35-vuotias ja melkein jo luovuttanut kirjailijan uran suhteen. Hän oli kirjoittanut pari käsikirjoitusta, jotka olivat tulleet kustantamoista takaisin, tosin kehittävän palautteen kera. Vala ei ottanut palautteesta onkeensa vaan ajatteli, että käsikirjoitus oli huono, jos se ei ollut kertakirjoittamalla valmis. ”Valittelin, että olen tämän ikäinen ja kaikki ovat perheellisiä ja saavuttaneet jotakin. Sitten mieheni sanoi, että asioiden eteen pitää nähdä vaivaa.” Vala kaivoi kustannustoimittajan muutama vuosi aiemmin lähettämän palautteen esiin, luki sen ajatuksella ja tajusi, että siinähän oli hyviä neuvoja. Hän kirjoitti käsikirjoitusta uudelleen ja käytti apuna muun muassa Nuoren Voiman Liiton ja Pirkkalaiskirjailijoiden palautepalveluja.  

”Se oli elämässäni oikeastaan ensimmäinen asia, jonka eteen olin todella ponnistellut. Rupesin arvostamaan puurtamista.” Kirjoittamiskaudella Vala herää hyvin aikaisin aamulla ja kirjoittaa pari tuntia ennen kuin tytär lähtee kouluun. Kaksi ensimmäistä romaania syntyi helposti, mutta kolmannen kohdalla kirjoittamiselle tuli stoppi. ”Se liittyy siihen, että kun kehittyy, tulee samalla kunnianhimoisemmaksi ja rima nousee korkeammalle. Sisäinen editori on julma, sadistinen ja inhottava. Silloin sain vinkin kirjoittaa aamulla ihan unenpöpperössä ennen kuin ilkeä sisäinen editori on kunnolla herännyt.”  

Se on toiminut. Vala löysi kirjoittamisen ilon uudelleen. Hän aikoo jatkaa myös psykologian opintojaan, vaikkei oikein tiedäkään, mitä aikoo tutkinnolla tehdä. Sen hän tietää, ettei siitä ainakaan haittaa ole. ”Ajattelen, ettei ihmisen ole hyvä ripustaa liian suurta osaa identiteetistään yhteen asiaan. On hyvä, että elämässä on muutakin kuin kirjoittaminen. Silloin eri alueet tasapainottavat toisiaan.”  

Katso tästä kirjan video. 

Takaisin blogiin

Tilaa Kirja-uutiskirje

Liittymisetuna saat 10% alennuksen Kirja-verkkokauppaan. Tämän lisäksi saat ajankohtaisia tarjouksia, etuja ja tietoja uutuuskirjoistamme.

Henkilötietojen käsittelystä voit lukea rekisteriselosteestamme.